Yliopistokatu 40
FIN-90570 OULU
+358-40-753 3486
oh8ta at oulu dot fi

Historiaa

Sivun tekstit on julkaistu Oulun Teekkarien Radiokerho ry:n kolmekymmenvuotisjuhlajulkaisu "TAapisessa."

30 vuotta radioteekkarointia

Jo kolmen vuosikymmenen ajan on Oulun Teekkarien Radiokerho, aiemmin Oulun Teekkarien Radioamatöörikerho, ilostuttanut Oulun Yliopistossa opiskelleita radioamatöörejä yhteisillä toiminnoillaan, sekä tarjoamalla mahdollisuuden operoimiseen jopa urbaanissa opiskelijakaupunkiympäristössä.

30. helmikuuta 1969 Oulun yliopiston luentosalissa SY1 kokoontui sekalainen joukko tekniikan ylioppilaita, lähinnä sähköteknillisen osaston opiskelijoita, joiden tarkoitus oli perustaa yhdistys, Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan Radioamatöörikerho. Kerholle oli jo tuolloin tarkoitus hankkia kerhotilat ja radioasema, sekä tietysti asianmukainen radioasemalupa.

Kokous on mitä ilmeisemmin ajan tapojen mukaan sujunut virallisesti, kenties pitkiäkin puheita on pidetty. Jo konseptipaperille kirjoitettu virallinen pöytäkirja henkii juhlallisuutta päätöksenteossa, kuten pykälässä 4 todetaan: "Kokous oli yksimielinen siitä, että kerhoasemalta pidetyt yhteydet kokelasluokassa olisi hyväksyttävä yleisluokan tutkintoa varten." Ei sitä mitään niuhottajia olla koskaan oltu.

Kerho sai pian toiminnalleen tilat sähköteknillisen osaston tiloista. Tiloissa oli käytössä lähetin-vastaanotin sekä lineaarivahvistin, jota talkoilla kunnostettiin aina ennen kisaviikonloppuja. Lisäksi asemalla oli 15W kokelasasema, sekä yliopistolta lainassa oleva Draken lähetinvastaanotin. Tilat koettiin kuitenkin ongelmallisiksi, sillä osaston "herkät instrumentit" syystä tai toisesta häiriintyivät asemaa käytettäessä.

Kerhon jäsenillä oli jo 1969 tarkoitus hankkia ja rakennella kerholaisille 2m radioita, joilla keskinäiset turinat sujuisivat vaivatta. Näin jälkipolvena ajatellen kujeet eivät juuri liene muuttuneet.

Välkkylän aika

Jo vuonna 1970 kerholle löytyi tilaa Välkkylän opiskelija-asuntolan kellarista, jossa kerho majaili pitkän aikaa. Tältä ajalta on säilynyt oikeastaan hyvin vähän kirjallista "epävirallista" materiaalia, sillä muutto nykyisiin kerhotiloihin lienee verottanut loki- yms. kirjoja.

Antenneja kuitenkin ahkeraan hankittiin ja kunnostettiin, asemalle hankittiin ja rakennettiin varustusta, ja jopa workittiin. Perimätiedon mukaan kerhon avaimilla pääsi samassa rakennuksessa olevaan ravintolaan jonojen ohi, sekä kuulemma varsinkin vappuisin harrastettiin myös muuta kuin radioamatööritoimintaa.

Noihinkin aikoihin kerhon toimintaan kuuluivat aktiiviset peditiot, ja julkaisipa sanomalehti Kainuun Sanomat lähes kokosivun jutun OH8TA:n peditiosta ja radioamatööritoiminnasta.

Rekisteröityminen

Kerho haki asemalupansa jo saman vuoden aikana, mutta kerhon rekisteröiminen rekisteröidyksi yhdistykseksi katsottiin tarpeettomaksi. Vuonna 1976 antoi kerhon vuosikokous hallitukselle valtuutuksen alkaa rekisteröimään yhdistystä, ja näin myös tehtiin. Joulukuussa 1976 lähetettiin ensimmäinen anomus yhdistysrekisteriin, jossa se viipyi kolmisen kuukautta ennen ongelmien selviämistä: kerhon perustajajäsenet olivat jo valmistuneet, ja samalla eronneet kerhosta. Täten kerhon "sopimuskirjaa" ei oltu asianmukaisesti allekirjoitettu, ja syntyi ongelmia kenellä olisi oikeus allekirjoittaa uusi sopimuskirja.

Lopulta neuvottelujen ja rekisterihallituksen ohjeistuksen jälkeen saatiin sopimuskirja matkaan, ja 10.3.1978 merkittiin Oulun Teekkarien Radioamatöörikerho yhdistysrekisteriin ja lisättiin sen nimeen r.y.

Aurausta katolla

Kun Linnanmaan yliopistoalueen viereen nousi uljaita opiskelija-asuntoja, onnistui eräs aktiivinen amatööri pistämään näppinsä peliin, ja kerholle osoitettiinkin kerhotila Yliopistokatu 40:n alakerrasta. Lisäksi annettiin nostaa masto talon katolle.

Masto otettiin alas Välkkylässä hyvissä ajoin ennen muuttamista; tästä johtuen se makasi lumeen hautautuneena talven yli. Jossain vaiheessa pihaa aurannut traktori on kolhaissut mastoa, josta muistona on edelleen hienoinen taite muutaman metrin päässä huipusta.

Talon viimeistelyjen ollessa käynnissä raahattiin masto Linnanmaalle, ja vielä paikallaan ollut rakennusnosturi nosti maston katolle. Asianmukaisten kiinnitystoimenpiteiden jälkeen olikin aika ryhtyä suunnittelemaan uutta, uljasta kerhohuonetta.

Kerhotilat kansoittuvat

Kerholla ja sen tiloissa on ollut vilskettä ainakin 80-luvun lopulta lähtien; vanhoissa päiväkirjoissa on mainintaa jos minkälaisesta tapahtumasta jonka merkeissä kerholle on eksytty. Esimerkiksi joulukuussa 1988 "joku oli kuulemma ollut joskus ennen avointen ovien päivää TA:lla yötä ja oli kuulemma kuulunut jotain örinää kun aamulla vaxi oli käynyt oven takana joka oli ollut raollaan. Ko herra oli aika kovasti ihmetellyt mistä on kysymys. Todennäköisesti joku ulkopuolinen oli päässyt kerhon tiloihin (?)"

Kerhon antennivarustelua on aikojen saatossa lisäilty ja purettu kulloistenkin käyttötarpeiden mukaan. Jonkun kerran on ollut napit vastakkain PSOAS:n kanssa, kun on "omatoimisesti" asenneltu antenneja tai joidenkin antennien juuresta on suurilla tehoilla roiskunut kipinöitä.

Kahdeksankymmentäluvulla oli kerhojen välinen yhteistyö voimissan, ja varsinkin Kahdeksikkojen kerhon, OH8AA:n, kanssa oli useita yhteisiä projekteja. Teknistä tuntemustaan antoi Nokian/Mobiran/Televan/minkä-lie Radiokerho, jonka kanssa rakenneltiin 2m ja 70cm toistimet Oulun seudulle.

Kahvia ja kortteja

80-90 luvun taitteessa kerhon toiminta on ollut ehkä radioaktiivisinta kautta aikojen. Kerholta workittiin lukuisia kisoja, ja niissä myös menestyttiin. Tällöin myös 2m ja 70cm varustusta hankittiin ja asennettiin. Takaiskuja luonnollisesti tuli, kuten 70cm nelikon muuttuminen yksiköksi myrskyn aikana.

Kerho järjesti myös 20-vuotisjuhlien yhteydessä kontestin, jossa pisteitä kerättiin operaattorin painojen mukaan. Kisa sai suurehkon suosion ja painavimmin menestyneille toimitettiin asianmukaiset awardit.

Vuonna 1992 kerhon sääntöjä muutettiin siten, että kerhon jäseneksi pääsisi myös olematta ylioppilaskunnan jäsen. Tämä mahdollisti myös muualla opiskelevien ja Ouluun töiden takia muuttavien teekkarien sekä tietysti muiden oppilaitosten kasvattien osallistumisen kerhon toimintaan.

Kesäleirin 1993 järjestämisen jälkeen kerholle hankittiin VHF/UHF multimoderigi. Tämän innoittamina päätettiin myös painattaa QSL-kortit. Eikä mitään muutamaa hassua korttia, vaan 10 000 kappaletta saman tien. Ja niitä korttejahan on riittänyt ja todennäköisesti tulee myös riittämään hamaan tulevaisuuteen asti.

Viime vuosien tapahtumista löytyy tästä julkaisusta erillinen artikkeli, joten tyydyn toteamaan kerhon toiminnan kokeneen menneinä vuosikymmeninä sekä aktiivisia että epäaktiivisia kausia. Kokonaisvaltaisesti on kerhon jäsenistön kiinnostus noussut tasaisesti suuremmille ja suuremmille taajuuksille HF-workkimisen jäädessä taka-alalle. Mutta kerholle tuntuu olevan edelleen sosiaalinen tilaus opiskelijoiden yhteisössä, ja sen vetovoima kaiken ajan vieväksi harrasteeksi on edelleen voimissaan.

Pekka, OH8HBG

Tämä pohjoisen laulu

Oulun Teekkarien Radiokerho OH8TA, alku

Meitä sattui vuoden 1967 Oulun Yliopiston Sähköosaston vuosikurssille ainakin OH8RC, Erkki J. Korhonen, OH8RO, Jouni Verronen ja Seppo Ortia, OH8RS, nyk. OH2MLN. Muita tuli myös myöhemmin. En kyllä muista tarkkaan, mutta kyllä se oli keväällä 1969, siis 30 vuotta sitten kun kerhon perustimme. Ouluhan oli jo silloin hyvin esillä elektroniikan kehityksessä ja etenkin odottamassa mitä tuleman piti.

Käsikirjoituksen mukaan Yliopiston Sähköosaston johtaja Kirkkokadulla oli professori Juhani Oksman, OH8OZ, elektroniikan professorina Matti Otala, OH2DH. Siellä oli myös vt.prof. Simo Lehto, OH8OS, jonka antennijärjestelmät ja ideat ovat tunnettuja. Myös prof. Jorma Riihimaa, OH8PX, jolle tein sitten diplomityön logaritmiperiodisesta antenniryhmästä. On tässä vielä mainittava Matti Otalan, OH2DH, ja Juhani Oksmanin, OH8OZ, ihmeellisen paikkansapitäneet ennusteet Oulun seudun elektroniikkateollisuuden kehityksestä, minkä kaikki nyt tiedämme. Ehkä sekin kummajainen, että Matti Otala, OH2DH, on tänä päivänä professorina ja opettajana pojalleni Antti J.J. Korhoselle, joka opiskelee Tampereen Teknillisessä Korkeakoulussa.

Silloin oli tietenkin jo olemassa kunnianarvoisat OH2TI ja OH3TR, molemmat olivat erittäin aktiivisia. Meillä oli vaikeutena kutsun keksiminen, mutta keksittiinhän se, OH8 Teekkari Asema, OH8TA. Ensimmäinen puheenjohtaja oli OH8RO, sitten OH8RS, OH8RC, OH8TW/nyk. OH2BP. Siis alkuvuosina. Saimme kovan matemaattisen, sähkötekniikan ja tietoliikenteen koulutuksen Oulun Yliopistossa, eivätkä ne perusteet ole miksikään muuttuneet.

OH8TA:n aktiviteetti alkuvuosina

Workimme Kirkkokadulta OH8OZ:n Collins KWM 2:lla, Collins 30-L lineaarisen jäljitelmällä ja dipoleilla, samoin joitain kilpailuja OH8OS:n asemalta. Enemmän oli kuitenkin kyse eräänlaisesta henkisestä valmistautumisesta tulevaisuuteen. Radioamatööri-ideologi oli OH8OS, tosin joitain ajatuksia oli meillä OH8TA:n jäsenilläkin. Ensimmäinen pyörivä masto oli Koppanassa SRAL:n kesäleirillä 1969 stakattuine quadeineen. Teimme sitten paljon työtä kilpailu/DX-aseman kehittämiseen, joka sitten 70-luvun alussa oli Euroopan huippua 55 metrisine pyörivine mastoineen, stakattuine yageineen, 40 m 3-el yageineen, 80-metrin 3-el lankabiimeineen. Tämä asema sijaitsi Kempeleessä OH8OS:n QTH:ssa. Silloin käytössä oli jo Drake 4C-line, Signal One, ja Hallicrafters PL-172 li- neaarinen ym. Kahden metrin ekspertti oli OH8TW/OH2BP.

Teimme paljon yhteistyötä OH8AA:n kanssa ja puitteissa, mainittakoon ainakin kutsut OH8QD, OH8OD, OH8ON, OH8RK, OH8NV, OH8TI, OH8SW, OH8UA, OH8QG, OH8OF, OH8SR, OH8PE/OH8PF:n isä.

Erkki J. Korhonen, OH8RC/OH4NRC

Bulkkiutumisen vastaisku

Kuluneet 30 vuotta kerhon historiassa ovat olleet monenmoista laskun ja nousun aikaa; toiminnan päämäärät ja laatu ovat varmasti kautta aikain muuttuneet kausiluontoisesti.

Allekirjoittaneen vuoden 1997 alussa kerhoon mukaan tullessa toiminta oli erilaista kuin nykyään; ja sitä se varmasti jälleen muutaman vuoden kuluttua on. Koitan tässä kuitenkin valaista vuosien 1997-1999 välistä aikaa ja sen tapahtumia.

Jäsenistöä kerholla on lähes viisikymmentä, ja viimeisen vuoden aikana lienee mukaan haalittu puolenkymmentä innokasta hamssia. Nyrkkituntumalta näyttää siltä, että Internetin ja muiden tiedonvälitysmuotojen nousun myötä myös langaton, perinteinen yhteydenpito on saanut uutta mielenkiintoa.

Ehkä suurin yhdistävä tekijä kautta aikain kerhon toiminnassa ovat olleet lupi-illat, jolloin voidaan kaikkien muiden opiskelukiireiden keskellä rauhoittua harrastustoimintaan. Lupi-iltojen sisältönä ei niinkään ole ollut jakaa tietoa ja taitoja radioteknisellä saralla, vaikka luonnollisesti tällaistakin on päässyt tapahtumaan. Tarkoitus on ollut yhdistää kerhon jäsenistöä ja rupatella kuulumiset, kenties suunnitella tulevia ja tietysti nauttia erilaisia virvoittavia elintarvikkeita, kuten kahvia ja keksejä.

Lupi-illat ovat vakiintuneet tiistai-illoiksi, vaikka päiväkirjamerkintöjen mukaan muita mahdollisia kerhoiltoja (kävijämäärien perusteella) voisivat olla myös maanantai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Eli kerholaisten viihtyminen kerhotiloissa on ilmeisen selvää, ja näyttää siltä että vierailutiheys on kasvanut huomattavasti sohvan hankinnan jälkeen.

Tasasähkön kuolema?

Uusien radioamatöörimääräysten ja sen myötä tulleiden kohtuullisten laajojen lähetysoikeuksien myöntämisen myötä on kerhon jäsenistön mielenkiinto ja henkilökohtainen radiokalusto siirtynyt korkeammille taajuuksille. Uusista amatööreistä harva harkitsee HF-radion hankkimista alkuaikoinaan.

Osasyynä tähän suuntaukseen on varmasti niin monasti muuallakin mainitut Mopet, VHF/UHF-taajuuksien radiot, joilla harrastukseen pääsee nopeasti kiinni ilman suuria taloudellisia investointeja. Toisekseen "vanhat parrat," joille HF on tutumpi ja kokeneempi yhteysmuoto, eivät turhan paljoa ole esitelleet tätä puolta harrastuksesta.

Radioista rotaattoriin

Viime vuosien aikana on kerhoa vaivannut ainainen radiopula, murtomiesten mukaan tarttui 1997 syksyllä kerhon käytössä olleet radiot. Tilapäisratkaisuksi kaavailtiin silloin modifioituja Moppe-radioita, jotka täyttivätkin tehtävänsä hyvin. Ehkä liiankin hyvin; tutut ja turvalliset Mopet ovat selvästi jääneet kerhon pysyvään kalustoon ja tuntuvat täyttävän kerhon tarpeet.

Moppejen myötä myös itse kerholaisten mielenkiinto itsemodifioituihin radioihin heräsi, ja kaikesta suunnilleen oikealle taajuusalueelle säteilevästä esineestä on muuteltu radioita. Erilaisien sattumien johdosta kerholaiset innostuivat mm. "Hokna" -radiosta, jotka olivat alunperin olleet matkalla itänaapurimme öljykentille väärällä tyyppihyväksyntäkoodilla, mutta ilmeisten maksuvaikeuksien vuoksi jumittuivat toimittajan varastoon.

Kerhon rigien vähyys johti myös laajamittaisen antenniremontin aloittamiseen, jonka johdosta kerhon antennit sijaitsevat nyt käden ulottuvilla sohvan takana. Juhlallinen lupaus antennien ja rotaattorien ylösnostamisesta on annettu lukuisia kertoja, mutta muut kiireet tai säiden yllättävä huononeminen (marras-joulukuussa) ovat yleensä viivyttäneet projektia.

Pois, pois, kauas pois

Kerhon peditio/excursioaktiivisuus on lisääntynyt viime vuosina; milloin kerhon iskuryhmä on löytänyt itsensä syömässä Skrovmålia Haaparannassa, millon aamuyöstä entisen, jo käytöstä poistetun yleisradiomaston juurelta, ja joitakin kertoja erilaisilta ulkomaanleireiltä joissa I veroluokan olut ei ole sitä mihin aina on totuttu...

Kerho on lukuisia kertoja käynyt aktivoimassa Hailuotoa, IOTA EU-126 -saarta, josta heti ensimmäisen vierailun yhteydessä "löydettiin" käyttämätön 25m mittainen masto. Masto oli aimemmin palvellut meri-MF mastona, mutta sittemmin se oli unohdettu pystyyn. Kaiken muun hyvän lisäksi tämä "paalu" meni suoraan vireeseen 20m:lle. Nykyisin masto on otettu käyttöön differentiaali-GPS -asemana, joten sen käyttö radioamatööritoimintaan on lievästi vaikeutunut.

Hailuodon lisäksi vakituinen vierailukohde on ollut Suomen Radioamatööriliiton kesäleiri, joissa majoittautuminen on tapahtunut mukavasti teltassa. Joidenkin etelä-suomalaisten teekkarikerhojen suunnalta on kuulunut kauhisteluja "pohjoisen karuihin oloihin tottuneista karvaisista miehistä" jotka pelkän kaminan turvin uskaltautuvat nukkumaan jopa alle +20 asteen lämmössä. Ollaan me hurjia!

Radiokerhon ovat löytäneet myös vuosien varrella muutamat ulkomaiset radioamatöörit, jotka ovat syystä tai toisesta eksyneet Ouluun. Parhaimmillaan saksalainen vahvistuksemme oli ollut 2 päivää Suomessa ja yhden yleiskutsun huutanut kutsukanavalla, kun mies jo täytti jäsenhakemusta...

Oheistoimintaa

Vapaaehtoisessa pelastuspalvelutoiminnassa on mukana lukuisa joukko kerhon jäseniä. Viime aikoina on jopa hälytyksiä tullut valitettavan paljon, ja niihin kerho on aktiivisesti osallistunut. Omatoiminen kouluttautuminen viestitehtäviin ei ole vielä päässyt koetukselle, mutta kukapa todelliseen tilanteeseen valmistautuisi jos haluaisi sen tapahtuvan...

Jokavuotisille kaupungin nuorisoasiainkeskuksen järjestämille NYTY-messuille on enemmän tai vähemmän aktiivisesti osallistuttu. Näillä messuilla on esitelty harrastustoimintaa lähinnä 12 vuoden nuoremmalla puolella olevalle yleisölle, mutta aina on pientä kipinää yritetty sytyttää myös harvoihin täysi-ikäisiin. Onpa joukkoon tosin sattunut erityisen hyvin onnistuneita esittelytilaisuuksia Rotuaarilla, joka on poikinut uusia amatöörejä jopa muutaman kappaleen!

Kurssitoiminta on viime vuosina ollut laimeaa, sillä kerhon sisällä on tietoa jaettu auliisti kirjallisten materiaalien muodossa. Ja hyvinhän ne ovat tepsineet.

Minne menet radiokerho?

Tulevaisuudennäkymät kerholla eivät ole erityisemmän ihmeelliset; kerho jatkanee olemassaoloaan, toimien kerholaisten tarpeiden ja halujen mukaan. Korkeateknologian huima kehitys on vetänyt kerhon jäsenistöä entistä aikaisemmin työtehtäviin, ja näin kerhon antien hyödyntäminen jää kenties edellisvuosia vähäisemmäksi. Sen sijaan työskentely lähellä tekniikan kehittymistä antaa mitä parhaimmat mahdollisuudet kehittää radioamatööritoimintaa mittalaitteiden ja tarvikkeiden lainaamisen muodossa.

Kerhon toimitiloja uhkaa tulevaisuudessa peruskorjaus, joten siihen ollaan varautumassa; joko evakkomatkan tai peräti uusien, uljaampien kerhotilojen muodossa. Ja jälkimmäisen vaatimuksena olisi, ettemme enää olisi ainoa teekkarien radiokerho, jonka asema sijaitsee 8 kerrosta antennien alapuolella...

Pekka, OH8HBG